Takaisin pääsivulle


Kiina 2006 -blogi

Täältä löytyy kuvia

Maanantai 26.06. – Kiinan seikkailumatka lähestyy
Tiistai 27.6. – Lähtöpäivä
Keskiviikko 28.6. – Ni hao!
Torstai 29.6. – Toinen ja viimeinen kokonainen päivä Guangzhoussa
Perjantai 30.6. – Matka jatkuu
Lauantai 1.7. – Peking!
Sunnuntai 2.6. – Kallein päivä
Maanantai 3.7. – Kielletty kaupunki
Tiistai 4.7. – Säryt, kolotukset ja vaivat
Keskiviikko 5.7. – Iso, suuri, valtava, eikä sille mitään voi
Torstai 6.7. – Shanghain valot
Perjantai 7.7. – Ensimmäiset näkymät Shanghaista
Lauantai 8.7. – Sadetta Shanghaissa
Night club -raportti lauantailta
Sunnuntai 9.7. – Aurinkoa - vihdoin
Maanantai 10.7. – Ei mitään hirmuisen ihmeellistä
Tiistai 11.7. – Vielä vähän vähemmän ihmeellistä
Keskiviikko 12.7. – Viimeinen rupeama
Torstai 13.7. – Jälleen Guangzhou
Perjantai 14.7. – Hei, me lennetään
Lauantai 15.7.




Maanantai 26.06. – Kiinan seikkailumatka lähestyy

Voe pojat, voe pojat. Alkaa olla perhosia mahan pohjalla. Enää 146884 sekuntia jäljellä lähtöön. Lentokone siis ponkaisee ilmaan tiistaina klo 17.

Nyt vietän kaksi yötä kavereideni luona Helsingissä - nykyisessä kotikaupungissani, jossa minulla nykyisin ei ole kämppää. Matkaseurani, Sobel, saapuu tänne huomenissa.

Alustaviin suunnitelmiin kuuluu parin yön vietto Guagzhoussa (Kantonissa). Tämän jälkeen, heti kiinan kielen opittuamme, matka jatkuu junalla pohjoiseen :). Mielihalupohjalta tulemme löytämään itsemme jostain (toivottavasti) mielenkiintoisista mestoista. Ehkäpä pääsemme jossain vaiheessa Kiinan muurille asti. Matkaa Guagzhousta muurille on linnuntietä noin 2000 kilometriä eli herkullista junamatkailua on todella odotettavissa.


Tiistai 27.6. – Lähtöpäivä

Helsinki-Vantaa lentokentältä saimme allemme Muumi-lentokoneen. Koneeseen tuli ainakin tsiljoona kiinalaista. Lähtö myöhästyi, kun jouduimme odottamaan yhtä tyyppiä toiselta lennolta. Joimme viimeiset suomalaiset oluet muistaen, että tästä eteenpäin pitää pärjätä kiinalaisella oluella. En saanut juurikaan nukuttua koneessa. Lento kesti noin 9 tuntia läpi yön.


Keskiviikko 28.6. – Ni hao!

Alkusanat: Löysin itseni paikasta, jossa ihmisillä on vinot silmät ja musta tukka. Kirjaimista en saa mitään selvää. Näihin havaintoihin vedoten voisin melkein väittää löytäneeni itseni Kiinasta.

Guagzhoun lentokentällä lähdimme hoipertelemaan random-suuntaan toivoen löytävämme jonkin tavan päästä hotellille. Joku lasta kantava nainen tuli kysylemaan tekemisiämme ja tarjosi taksia. Kuljimme hänen perässään hyvän matkaa läpi terminaalin. Kulkiessamme nainen tarjosi puhelinliittymää. Epäilimme jo tässä vaiheessa, että taidamme törmätä pimeään taksiin - olimme oikeassa. Nainen vei meidät jonkun miehen ja naisen luo, jossa myös bongasimme suomalaisen Pieta-ihmisen. Arvoimme siinä hetken ja päädyimme kolmelleen samaan taksiin ja maksoimme 350 yuania eli noin 35e. Suomalaisittain ajattelimme matkaa ihan ookoo-halvaksi, mutta todellisuudessa olisimme varmasti selvinneet noin sadalla yuanilla. Selitykseksi voisin sanoa yleisen sekavuustilan väsymyksestä ja uudesta paikasta johtuen. Taksi-ihmiset olivat kovia tarjoamaan myös jotain hotellia, mutta kieltäydyimme, koska olimme jo varanneet ja maksaneet toisen hotellin. Annoin heille tulostamani esitteen hotellista ja pyysin viemään meidät sinne, mutta taksisuhari ajoikin meidät "omalle" hotellilleen. Respassa nainen osasi hieman parempaa englantia ja saimme hänen välityksellään sanottua, että meidän pitäisi päästä toiselle hotellille. Ei muuta kuin uudelleen saman tyypin kyytiin ja pääsimme määränpäähämme.

Hieman rupesi epäilyttämään, kun hotellimme sijaitsi ohuen, kauppojen vuorastaman kujan varrella. Hotelli itsessään on tyylikäs Pieta vuokrasi oman huoneen samasta hotellista. Hotellihuone on todella viihtyisä. Paksu sänky houkutteli rojahtamaan, mutta se olikin kova kuin retkipatja kalliolla. Huoneesta tuli ihanan viileä, kun saimme säädettyä ilmastointilaitteen 26 asteeseen.

Lyhyen hotellihiimailun jälkeen lähdimme tutustumaan lähiympäristöön. Pimeän taksin kuski sanoi hotellimme vieressä olleesta ostarista: "My friend. Good shopping". Suuntasimme sitten sinne. Kuljimme ensimmäisessä kerroksessa ja kaikissa kojuissa myytiin vain nahkatuotteita tai laukkuja. Toiseen kerrokseen emme koskaan menneetkään. Jatkoimme matkaa sivukujalle, mutta sielläkin vain nahkaa ja laukkuja. Puolen kilometrin matkalla vain nahkaa ja laukkuja, aina vain nahkaa ja laukkuja. Emme siellä mitään ostoksia tehneet, vaan lähdimme suurempaa katua pitkin. Kuljimme kahden ostarin ohi, joiden kyljissä luki jotain nahkasta ja laukuista. Sitten yllätti sade. Olimme hetken aikaa autosiltojen alla suojassa. Sitten lähdimme kulkemaan takaisin pain toisella puolella tietä. Sieltä puolelta tietä löytyi sentään muuta kuin nahkaa. Sade sen kuin yltyi. Päätimme seuraavaksi mennä suojaan ostarille. Järkytykseksemme sielläkin oli nahkaa ja laukkuja. Kolmessa kerroksessa oli ehkä kahta kojua ja ravintolaa lukuun ottamatta kaikki kojut täynnä nahkaa ja laukkuja.

Nahka ja laukku -reissun jälkeen suoritimme pikaisen visiitin hotellilla, jonka jälkeen lähdimme etsimään metroa. Hotellin respassa ei tajuttu ollenkaan sanoja metro, underground ja subway, joka minusta on vähän hassua. Lähdimme kokeilemaan onnea läheiseltä rautatieasemalta.

Asema oli tajuttoman pitkä, jossa oli monia ovia ja ihan sikana ihmisiä jonotti tai muuten vain parveili lähistöllä. Muutamien pysähtelemisien ja ihmettelemisien jälkeen löysimme metron. Metro oli tosi siistin oloinen. Automaatista saimme kätevästi ostettua muovipoletteja, joiden sisässä oli jonkin sortin siru. Metron portit aukesivat polettia pitämällä tunnistuspaikan päällä ja pois mennessä poletti piti tiputtaa portissa löytyvästä aukosta. Itse metrotunneli oli todella siistin näköinen. Tukholman metro on hikisintä tunkiotakin ankeampi paikka tähän nähden.

Metrolla yritimme päästä kävelykadulle. Tosin meillä ei ollut mitään muuta kuin Pietan tulostama kartta, josta ei saanut tarkkaa sijaintia metroasemaan nähden selville. Jonkin aikaa haahuiltuamme ja jollain ostarilla käytyamme kysyimme mainoksia jakaneelta mieheltä kävelykadun sijaintia. Mies pysäytti taksin ja kertoi tälle minne meidät pitää kärrätä. Matka kesti jotain 10-15 minuuttia ja tuli maksamaan 15 yuania. Jäi vahan hämäräksi kuljettajan käsimerkit matkan hinnasta. Mittarissa hetki ennen sammuttamista näkyi 13 yuania, jota Sobel yritti tarjota, mutta kuljettaja näyttää vielä kolmea sormea lisäksi. Kiinalaisen tavan mukaan ilmeisesti 13+3=15.

Kävelykadulta löytyi oletettavasti paljon ostareita ihan uusissa rakennuksissa. Ennen olen vain kuvista nähnyt valokylttejä, joiden tekstistä ei saa mitään selvää, vuorattuja katuja. Uusien tai vasta valmistumassa olevien rakennusten vieressä saattoi kohota vanhoja, ränsistyneitä kerrostaloja.

Ajattelimme syödä kävelykadun laitamilta löytyvässä ravintolassa kevyen keittopäivällisen. Taisimme siinä sitten tilata kaksi alkukeittoa koko porukalle ja yhden kasvisruoan. Joku ukko jatkuvasti vilkuili meidän pöytään meidän syömistouhua. Olimme ihan hämillämme koko touhusta. Kyllä meillä hauskaa oli ja naurettiin, että nyt ei ihan taida mennä tämä homma mallikkaasti. Saimme kelpo todisteen tästä, kun laskun tilattua tarjoilijatar naurahti työtoverilleen.

Illan hämärtyessä aloimme lähteä metroa kohti. Metrosta poistuessa oli tullut jo ihan pilkkopimeä, joka on Suomeen nähden ihan erilaista. Rautatieasemalla oli edelleenkin tosi paljon porukkaa. Tosi ihmeellistä huomata, että jossakin paikassa olisi tuommoinen ihmispaljous jatkuvasti.

Oli todella mukava päästä takaisin hotellin viileyteen todella tunkkaisesta ulkoilmasta.


( Kirjoitan jokaisen päivän jälkeen päivän plussat ja miinukset, joiden tarkoitus on olla myös lyhennelmä päivän tapahtumista. Samoja asioita saattaa toistua monena päivänä, enkä tule kirjoittamaan näitä uusiksi. Lisäksi kirjoitan näkemieni ulkomaalaisten määrän. )

Ulkomaalaisia nähty: 9

Päivän plussat ja miinukset:
+ Pietan tapaaminen
- pimeät taksit
- liian lämmintä ja kosteaa
+ tuuletuslaite
+ pienet kojut (ei koske nahka- ja laukkukojuja)
- nahka ja laukut
+ hyvät naurut nahasta ja laukuista
- sade
+ ruoka
+ turistien vähyys
+ meitä mollottavat silmäparit (ihan niin kuin eivät olisi ennen ulkomaalaisia nähneet)


Torstai 29.6. – Toinen ja viimeinen kokonainen päivä Guangzhoussa

Hotellin kiinalainen aamiainen oli kiehtova tavallisesti syömääni länsimaiseen aamupalaan nähden. Söin tuntemattomaksi jääneitä vihanneksia, kananmunan, vetistä riisipuuroa ja jonkin lihalla täytetyn taikinapullan.

Aamiaisen jälkeen lähdimme rautatieasemalle. Kävimme kysymässä lippuja seuraavana päivänä lähtevään Pekingin junaan. Istumapaikan hinta oli noin 250 yuania ja makuupaikka reilut 400 yunia. Matkan kestoksi sanottiin 22 tuntia. Samalta asemalta ei lähtenyt junia Hongkongiin, jonne Pietalla oli matka. Jouduimme siis matkustamaan metrolla toiselle asemalle.

Jouduimme vaihtamaan toiseen metrolinjaan matkalla. Se ei ollut ihan yhtä hieno kuin aikaisempi, mutta siisti kuitenkin. Itäinen juna-asema oli todella hieno. Ulkopuolella kohosivat todella tyyriin näköisiä kerrostaloja.

Pietalle lipun hommattua lähdimme kyselemään lentolippuja minulle ja Sobelille Pekingiin. Löysimme jopa yhden lentoyhtiön toimiston osoitteen perusteella ja pidimme tätä suurena saavutuksena. Ihan oikeasti! Tosin kyseinen lentoyhtiö ei myynyt lippuja Pekingiin. Lähistöltä löytyi jokin linna tapainen, nimeltään Sun yat-sen Memorial Hall. Sisäänpääsy puutarhaan ja sisälle oli 10 yuania. Sisällä oli suuri sali, jossa oli ihanan viileää. Paikallisilla oli käynnissä jotain harjoituksia suurempaa esitystä varten. Taustalla näkyi sirppi ja vasara -teemalla olevia kuvia. Olimme nähneet näitä kuvia aikaisemmin jo televisiossa. Lähdimme linnalta metrolla kohti eilisestä tuttua kävelykatua.

Vaikka minua onkin varoiteltu ostamasta mitään suoraan kujille myyvistä ruokapaikoista, niin oli ihan pakko ostaa vartaaseen laitettua mustekalaa. Aika väkevästi maustettu mustekala oli hieman sitkasta, mutta ihan mielenkiintoinen kokemus. Se ei maistunut juuri kanaa kummemmalta. Melkolailla heti löysimme kahvilasta ensimmäisen yleisökäyttöön tarkoitetun internetkoneen. Ei niitä liikaa tunnu Kiinasta löytyvän.

Pimeän tultua lähdimme etsimään Pietan kuulemien tietojen mukaisia markkinoita. Epäilimme markkinoiden löytymisiä tähän aikaan vuorokaudesta. Pitkään haahuiltuamme löysimme ulkomaisen ja kalliin kahvion. Sieltä saimme reissumme ihan ensimmäiset Tsing Tao -oluet. Helsingissä kuulimme bussissa töihin menossa olevalta lentoemännältä, että Kiinasta saa sitä ihan kaikkialta. Eipä pitänyt ihan paikkaansa. Hän kyllä sanoi käyneensä vain Pekingissä. Tsing Tao oli todella kuulemieni kehujen väärti. Ei varsinaisesti mitään päätä räjäyttävän ihmeellisen erikoista, mutta todella hyvää. Hintaa pullolliselle kertyi 20 yuania.

Ennen paluuta takaisin hotellille kiertelimme lähiympäristössä. Löysimme todella kivan näköisiä ulkobaareja ja nuorisohotellin. Jos palatessa pitää viettää yhtään yötä Guangzhoussa, niin aikomuksenamme on viettää ne yöt juurikin tässä hostellissa.


Ulkomaalaisia nähty: 16

Päivän plussat ja miinukset:
+ kiinalainen aamupala
+ todella tyylikäs Sun yat-sen Memorial Hall
+ mustekala (ainakin vielä, kun mitään haitallista ei ole tapahtunut)
++ Tsing Tao
- Tsing Taota pitäisi saada kaikkialta, mutta eipä saakaan


Perjantai 30.6. – Matka jatkuu

Aamulla tiemme Pietan kanssa erkanivat, kun lähdimme rautatieasemalle lippujen ostoon. Emme saaneetkaan aikomaamme kello 11 junaa. Ihmeellisten sekoilujen jälkeen Sobel osti viimeisen istumapaikan ja minä ostin makuupaikan. Istumapaikan hinta oli 250 yuania ja makuupaikan 468 yuania. Sitten olikin vuorossa kuuden tunnin odottaminen junan lähtöön kello 16.48 junaan.

Asema itsessään oli ankea, mutta onneksi siellä oli viileää. Isoja odotushuoneita oli ainakin seitsemän ja niihin virtasi jatkuvasti lisää ihmisiä. Vaikka kuljimmekin ympäri asemaa välillä, emme huomanneet ketään ulkomaalaista. Tuijotuksia meitä kohti sitten riittikin.

Tuntia ennen lähtöä olikin aika etsiä oikea odotushuoneemme. Junalipusta katsomalla ja vertaamalla kyltteihin löysimme kohteemme helposti. Muistaakseni näkemieni kuvien mukaan Madventurissa Riku ja Tunna olivat juuri samaisella asemalla tuumimassa: "Otapa nyt tuostakin selvää", viitatessaan kyltteihin. (Myöhempi lisäys: He eivät olleet samalla asemalla.)

Odotushuone oli ihan täynnä porukkaa, joten päätimme mennä toisaalle istumaan. Löysimme sattumalta kylttejä samaiselle raiteelle, jonne lippumme osoitti. Lähdimme kulkemaan kylttien osoittamaan suuntaan. Mielestämme radalla seissyt juna oli meidän junamme. Teimme vielä viimeiset ostokset junan vieressä olevista kärrykojuista - lähinnä pähkinöitä, nestettä ja vessapaperia. Tämän jälkeen hyppäsimme junaan. Vaunuun oli jo tullut paljon porukkaa. Minulla ei ole mitään hajua, miksi tai mitä ihmiset odottivat odotushuoneessa, kun kerran junaankin pääsi. Vaunut olivat kaukana toisistaan, joten hävisimme toistemme silmistä mahdollisesti 22 tunniksi.

Makuuhytissä oli kuusi sänkyä kolmessa kerroksessa, eikä sukupuolirajoja ollut. Sänky oli yhtä kova kuin hotellissamme. Hytistä löytyi onneksi ilmastointi. Jaoin hyttini neljän lapsen ja samaan seurueeseen kuuluneen miehen kanssa. Kyyti oli Suomen VR:n makuuvaunuihin nähden tasaisempaa ja hiljaisempaa. Käytävillä kulki jatkuvasti myyjiä kärryjen tai korien kanssa. Vessat olivat tuttuja reikä lattiassa -toteutuksia. Vanhemmat ihmiset istuivat suurimman osan ajasta hyttien ulkopuolella olevilla penkeillä, eikä minulla ollut paikkaa katsella maisemia.

Olin varmaan aika harvinainen ilmestys lapsille vaaleiden hiusteni kanssa. Lopulta he uskaltautuivat kysymään mistä päin tulen. Heidän kanssaan oli mukava jutella, vaikka ei paljoa sanoja saatukaan vaihdettua.


Ulkomaalaisia nähty: 3

Päivän plussat ja miinukset
- lipunmyynnissä sekoilu
- aseman rähjäisyys
+ mukavat lapset
+ hyvät makuuvaunut


Lauantai 1.7. – Peking!

Ennen Pekingiin saapumista yritimme lasten kanssa vaihtaa vielä muutaman sanasen. Tarjosin heille suomalaista salmiakkia, mutta he eivät siitä oikein tykänneet. Näytin myös kymmenen euron seteliä ja muutamaa kolikkoa. He halusivat tietää vaihtokurssin ja olivat valmiita vaihtamaan itselleen euroja ja senttejä. Annoin kolikkoni heille. Toivottavasti sitä ei pidetä almujen antamisena.

Edelliseen päivään nähden käytävät oli tyhjempiä ja pääsin katselemaan Pekingin seudun maisemia. Melko karuilta näytti ihmisten elämä siellä.

Peking saavutettiin lopulta noin kello 14.30. Olimme sopineet Sobelin kanssa tapaavamme vaunun 12 edessä. Siellähän Sobel sitten oli. Hänen matkansa ei ollut mennyt lähellekään yhtä hyvin. Sobelin sanojen mukaan kuumasta, meluisasta ja tupakin savulla täytetystä vaunusta puuttui vain lehmät ja siat. Aikomuksenamme on tulevaisuudessa hoitaa matkustukset yöjunassa makuupaikalla. Toinen on kauhumatkan nyt kokenut ja onneksi se en ollut minä.

Lähdimme haahuilemaan läntiseltä rautatieasemalta johonkin suuntaan. Kyselimme kioskeista karttaa, mutta emme löytäneet sitä englanninkielisenä. Jatkoimme matkaa ja päädyimme Railway hotel -ketjun majoituspaikkaan. Tyylikkään näköisen hotellin yön hinnaksi kahdelle yhteensä tuli 318 yuania, johon kuului jo aamupala. Ensimmäistä kertaa hanasta tuli vettä kunnollisella paineella. Pitkän miinuksen voi antaa loppuneesta vessapaperista. Aulasta saimme sentään ostettua kartan ymmärrettävällä kielellä.

Kartasta etsimme nuorisohostellia seuraavaksi majoituspaikaksi. Löysimme yhden hyvien metroyhteyksien varrelta, jonne oli hotelliltamme noin kahden kilometrin matka. Päätimme tutustua kaupunkiin samalla, kun käymme etsimässä ja varaamassa huoneen hostellista seuraavaksi päiväksi. Siellä näkyikin jo enemmän ulkomaalaisia ymmärrettävästä syystä.

Palasimme hotellille nukkumaan metrolla. Se vastasi siisteydeltään Helsingin metroa, mutta hirveällä tungoksella. Kolmen yuanin hinta ei päätä huimannut. Vaihtoasemalla tapahtui mitä missään aikaisemmassa metrossa minulle ei ole tapahtunut. Kaikki ihmiset eivät sopineet vaunuihin! Siellä oli oikeasti populaa. Loppumatkan kävelimme todella hämäriä kujia pitkin. Jossain toisessa kaupungissa semmoiset saattaisivat pelottaa, mutta täällä ne tuntuivat kuitenkin turvallisilta.


Ulkomaalaisia nähty: 3 (jos ei oteta hostellia lukuun)

Päivän plussat ja miinukset:
- Sobelin kokemukset junamatkasta
- huono englanninkielisten karttojen saatavuus rautatieaseman läheisyydessä
+ tyylikäs, mutta kuitenkin halpa, hotelli rautatieaseman kupeessa
- vessapaperi loppu hotellissa


Sunnuntai 2.6. – Kallein päivä

Aamulla kävin kokeilemassa jälleen kiinalaista aamupalaa Sobelin jäädessä nukkumaan. Jälleen kerran sain tuijotusta osakseni ravintolassa liikkuessani. En hirveästi uskaltanut ottaa mitään. Vaikutti aikalailla Guangzhoussa olleen aamupalan tapaiselta suuremmalla valikoimalla.

Kello 12 karistimme hotellin tomuttomat tomut jaloistamme ja lähdimme kohti hostellia. Jostain syystä huonetta ei oltu siivottu. Ei alkanut elämä tässä hostellissa todellakaan hyvin. Sobel yritti respassa selittää jollekin ukolle, että siellä on likaista. Keskustelu meni jotenkin näin:
Sobel: "Huoneessamme on likaista. Esimerkiksi pyyhkeet ovat likaisia."
Mies: "Pyyhkeistä pitää maksaa lisämaksu. Ne eivät kuulu huoneen hintaan."
Sobel: "Niin mutta, kun siellä on likaisia pyyhkeitä."
Mies: "Ne eivät ole teitä varten."
Noin samoilla sanoilla mentiin vielä pari kierrosta ja Sobel antoi asian olla miehen kanssa. Heti hostellineidin vapauduttua toisen asiakkaan palvelemisesta, menimme hänelle puhumaan. Nyt saimme sentään viestin perille. Asia otettiin hoitaakseen ja me lähdimme kaupungille.

Taivaallisen rauhan aukio oli ihan kävelymatkan päässä, joten päätimme kulkea jalan ja käydä matkan varrella syömässä. Saavuimme aukiolle suunnasta, joka ei avannut suoraan aukion suurta loistoa. Siellä kulkiessa kuitenkin alkoi pikku hiljaa tajuta sen todellista kokoa. Olimme liian myöhään liikkeellä, emmekä enää päässeet halleihin tai tien toisella puolella olleeseen Kiellettyyn kaupunkiin. Joku taiteita opiskeleva suhteellisen hyvää englantia puhuva kiinatar ohjasi meidät perässään aukion laidalla olleen museon tiloihin. Siellä oli paljon todella upeita taideteoksia myytävinä. Ostimme Sobelin kanssa perinteiset pitkät rullalle laitettavat maalaukset. Minua houkutti todella mahtavat värit maalauksissa. Päädyinkin ostamaan suhteellisen ison kevääseen liittyvän maalauksen 750 yuanin hinnalla.

Istahdimme kielletyn kaupungin edustalla kivetykselle ja melkein heti pari shanghailaista tyttöä istui viereemme. Toinen heistä lahti pian hotellilleen ja toisen, Yanghuanin, kanssa lähdimme kohti vanhaa kaupunkia. Hän käytti meitä kiinalaisia yrttejä myyvässä kaupassa ja vei sen jälkeen teehuoneelle, joka löytyi jonkin marketin yläkerrasta. Todella hienon näköisessä teehuoneessa meidät ohjattiin omaan yksityiseen huoneeseen. Yanghuan toimi samalla tulkkina, kun teenkeittäjä kertoili teen juontiin ja muuhun liittyvää juttua. Keittäjää kiinnosti erityisesti minun hiukseni. Hän kyseli kotimaani, onko vaalea hiusteni luonnollinen väri ja onko ne myös luonnollisesti noin kiharat. Maistelimme yhteensä kuutta erilaista teetä. Jokaista juotiin kaksi kupillista. Olen joskus ollut Suomessa piknikin yhteydessä japanilaisessa teeseremoniassa ja siihen nähden tämä oli hyvinkin erilainen. Melkoista läträämistä se olikin. Ihan huoletta keittäjä kaateli teetä ja vettä pöydälle, joka oli aika erikoisen mallinen (kuva tulossa). Jossakin vaiheessa hän ruiskutti vettä meidänkin päällemme. Hinnat olivat myös eksoottiset. 80 yuania jokaisesta teelaadusta plus maksu kuppien pesemisestä ja huoneen vuokrasta. Yhdelle henkilölle hintaa tuli 580 yuania. Teetä olisi saanut ostettua myös mukaan. Vaikka emme varsinaisesti teetä mukaan ostaneetkaan, niin saimme posliinisen esineen ja pienessä noin 15cm * 5cm halkaisijalta olevassa ympyrälieriöastiassa haluamaamme teetä matkaan. Häpeämmeksemme minulta ja Sobelilta loppuivat rahat, emmekä saaneet maksettua kokonaan osuuttamme. Yanghuan joutui maksamaan hieman meidän puolesta, jonka korvasimme heti automaatille päästyamme. Heti tämän jälkeen lähdimme eri suuntiin. Ehkä tapaamme Yanghuanin vielä Shanghaissa.

Onnellisina ja paljon köyhempinä lähdimme kulkemaan hostelliamme kohti. Matkalla poikkesimme vielä paitakauppaan vanhassa kaupungissa. Eikä tietenkään älytty mennä tarpeeksi ajoissa takaisin suuremmalle tielle, vaan yritimme päästä ohuita kujia pitkin perille. Tulimme huomaamaa, että 90 asteen kääntyminen kulkusuuntaan nähden huomaamatta Pekingissä ei ole mikään ihme. Pikkusen suuremman lenkin jälkeen pääsimme kuitenkin perille. Onneksi oli kartta mukana.

Tätä kirjoitellessa nautin hostellin aulassa kahden yuanin, 640ml Tsing Tao oluita. Ei voi kuin kauhistella ja nauttia tämän maan halpuutta.


Ulkomaalaisia nähty: paljon

Päivän plussat ja miinukset:
- hostellihuoneen likaisuus
- eikä miehelle siitä sanominen meinannut mennä mitenkään perille
+ taivaallisen rauhan aukio
+ teehuone
- joka tuli kalliiksi


Maanantai 3.7. – Kielletty kaupunki

Tänään oli ohjelmassa eiliseltä jäänyt Kielletty kaupunki. Metrolla pääsimme Taivaallisen rauhan aukion viereen, josta tuttua reittiä pitkin pääsimme Kielletyn kaupungin porteille.

Sisäänpääsylle kertyi hintaa 60 yuania eli eipä juuri hirveästi, jos vertaa johonkin Eiffel-tornin lippuihin (en tosin tarkasti muista sitäkään). Kävellessä porteista eteen tuli jatkuvasti uusia, korkeita, punaiseksi maalattuja muureja. Parin pienen museokäynnin jälkeen lähdimme kiertelemään sokkeloisien rakennusten valista. Kaikkialla toteutui punaisien seinien ja keltaisten kattojen teema. Melko pahasti vain oli päässyt ränsistymään. Olisi todella kiehtovaa nähdä palatsin sisäpihat siinä loistossa, missä ne joskus 100-500 vuotta sitten on ollut. Nykyään hienojen palvelus- ja sotilaspukujen tilalla oli t-paitaturistit rihkamalaukkuineen.

Pitkän kiertelyn jälkeen saavuimme toisessa päässä olevaan puutarhaan. Se oli ehdottomasti kaikista tyylikkäin paikka. Vuorimaiseksi tehdystä puutarhasta löytyi jos jonkinmoista katosta. Tosin nämäkin ovat varmasti joskus olleet todella värikkäitä ja koreita. Paluumatkalla kävimme katsomassa yhdeksän lohikäärmeen muuria. Kuljimme jonkin sortin portista, jossa ihmettelimme miksi jotkut antaa joitain lippuja jollekin henkilökuntaan kuuluvalle revittäväksi. Kävelimme viereistä kaistaa pitkin hieman pysähdellen, mutta kuitenkin perille asti. Eipä sieltä sitten löytynytkään kuin pieni piha, jonka reunalla lohikäärmeiden kuvat seinässä komeilivat. Niitä oli kuin olikin tasan yhdeksän. Paluumatkalla huomasimme kyltistä, että sinne olisi pitänyt ostaa jotkut erilliset liput. Ei se meistä olisi ollut mitenkään erillisten lippujen oston arvosta, joten olimme ihan tyytyväisiä ilmaisreissuumme.

Kielletystä kaupungista lähdimme kohti Yanghuanin suosittelemaa ostaria. Kuljimme jälleen Taivaallisen rauhan aukion vierestä. Vanhaan kaupunkiin päästyä otimme ensimmäisen riksakyydin. Alun ohuet kujat vaihtuivat loppumatkan vilkkaan liikenteen keskellä kaahailemiseksi. Ihan älytöntä menoa. Yanghuan varoitteli meitä edellisenä päivänä juuri näiden turvallisuudesta. Kyllä riksa-ajelua nyt yhden kerran pitää kokeilla. Hintaa tuli 40 yuania ja säästimme todella mukavasti jalkoja. Taksilla olisimme varmaan päässeet halvemmalla.

Ostarireissulta palatessa poikkesimme hienommassa kaupunginosassa todella kalliin näköiselle ostarille. Erona suomalaiseen nähden oli huomattavasti kookkaammat ja koreammat tilat. Sieltä löytyi myös luistelurata. Eihän sieltä mitään kehdannut ostaa, kun hinnat pyörivät melkein Suomen tasolla.

Illan päälle alkoi olla jo ihan mukavan viileää. Kello kuusi mittari ostarin mittari näytti enää +30 astetta.


Turisteja nähty: paljon ja vahan lisää päälle

Päivän plussat ja miinukset:
+ Kielletty kaupunki
- sen ränsistyneisyys ja turistien määrä
+ riksa
- sen kalleus (ei osattu tingata kuin kymppi pois)


Tiistai 4.7. – Säryt, kolotukset ja vaivat

Eilisestä lahtien korvani rupesi kuulostamaan kipeältä ja tukkoiselta. Olen aikaisemmasta elämästäni oppinut, että kannattaa mennä tarpeeksi ajoissa hoitoon. Kysyimme lääkäriä hostellin respasta ja suuntasimme sieltä annetun käyntikortin mukaiseen paikkaan.

Hetken etsimisen jälkeen löysimme ainakin sairaalaa muistuttavan rakennuksen. Sisä- tai ulkopuolella ei ollut mitään ymmärrettävää tekstiä. Tämä pisti vähän epäilyttämään, kun hostellin respasta oli sanottu, että siellä osattaisiin englantia. Eihän siellä aulan hoitajat mitään englantia osanneet. Eräs hoitaja sanoi jollekin vartijalle jotain, joka lahti sitten opastamaan meitä johonkin toiseen rakennukseen. Ihan jees oli kulkea univormuisen tyypin saattelemana. Uudessa paikassa sentään osattiin jo englantia ihan hyvään malliin.

Lääkärin vapautumista odotellessa katselimme viereisten huoneiden opasteita. Niissä luki muun muassa "perinteinen hoito" ja "akupunktio". Alakerran apteekissa oli myös "perinteisiä lääkkeitä"-luukku. Minulle ei sentään mitään noista tullut. Sain korvatippoja ja jotain pillereitä, ehkä penisilliiniä. Onpa tullut sentään kiinalaisessa sairaalassa käytyä. Hintaa reissulle tuli noin 280 yuania, josta 80 lääkkeistä.

Sairaalareissun jälkeen kävimme pyörimässä ostarilla ja ostamassa liput Shanghaihin päärautatieasemalta torstaiksi. Istumapaikkojen hinnaksi tuli vähän reilut 280 yuania eli kalliimmat kuin Guangzhou-Peking, vaikka matkaa on vain reilut puolet. Palasimme hostellille melko aikaisessa. Ostimme huomiseksi kyydityksen ja pääsyliput Kiinan muurille.


Ulkomaalaisia nähty: jälleen paljon

Päivän plussat ja miinukset:
- korvakipu :(
+ vartijan johtamana kulkeminen
- melkoisen tylsä päivä


Keskiviikko 5.7. – Iso, suuri, valtava, eikä sille mitään voi

Nyt oli lopulta tiedossa jokaisen Kiinassa tai ainakin Pekingissä käyvän pakkokohde eli Kiinan muuri. Kello 9.55 hyppäsimme minibussiin hostellin pihasta. Vahingoksemme olimme ensimmäiset autossa ja se tiesi pitkää kaupunkireissua, kun keräilimme väkeä matkaan muista hostelleista ja hotelleista. Matkalla oppaamme kertoili hirveästi kaikista Pekingin suuremmista nähtävyyksistä. Olimme Sobelin kanssa kierrelty ihan hyvin seutua kuin vain yhdessä oppaan mainitsemassa paikassa ei oltu käyty - nimittäin ravintolassa, josta saa parasta Pekingin ankkaa.

Matka muurin alle kesti 2h 50min. Siitä vielä viiden minuutin köysiratamatka ja olimme saavuttaneet sen, mitä saavutettavissa oli. Lähdimme samoilemaan jyrkemmän näköistä osuutta kohti. Ilman paitaakin kuumottavassa auringonpaisteessa hiki kirposi siristen iholle. Parhaimmillaan portaat nousivat yli 45 asteen kulmassa. Kävimme suhteellisen korkealla olevalla tornilla, johon kunnossa pidettävä osa loppuikin. Piti tosin kielloista huolimatta käydä parin kymmenen metrin päässä tsiikailemassa. Alas pain tullessa kiipeilimme muurin päältä yhteen vartiotorneista, joiden sisäpuolelta oli portaat otettu pois. Vähän uskaliastahan se oli muurin reunustalle nousta. Ihailimme muuria yhteensä kuuden tornin matkalta. Upeat maisemat sieltä ainakin oli.

Paluu vuorelta tapahtui turistien viihdyttämiseksi tarkoitettua kelkkamakea pitkin. Kyllä siellä henkilökunta oli heti näyttämässä hidastusmerkkiä, kun suomipoika haluaisi vahan vauhtiakin tuntea. Sitten vain vielä hetken odottelu ja lähdimme takaisin pain.

Sitten olikin vuorossa kaikista turhanpäiväsin asia, josta ei missään reissun mainoksessa oltu sanottu - pakkokäyttö silkkitehtaassa. Ensiksi pieni briiffaus silkin historiasta ja sitten parissa ostoshallissa hengailua. Ei sieltä tainnut kukaan meidän porukkaan kuuluva mitään ostaa. Autossa kuunneltiin takanamme olleita japanilaisia, jotka tuntuivat puhuvan yksinkertaisia suomenkielisiä sanoja. Kysyimme asiasta ja nainen vastasi olleensa viime vuonna Suomessa. Sanoimme olevamme Suomesta, jonka jälkeen he eivät enää sanoneet sanaakaan suomea. Hyvin heiltä kuitenkin ääntäminen onnistui ennen kuin keskeytimme heidät.

Jäimme pois edelliseltä päivältä tutulle ostarille. Opas oli mennessä sanonut sen olevan osa Aasian suurinta bisneskeskittymää. Hän myös sanoi sen vieressä olevan kävelykatu, joka meitä kiinnosti. Siellä pyörimisen jälkeen palasimme hostellille.


Ulkomaisia nähty: ihan simona

Päivän plussat ja miinukset:
- mennessä jatkuvasti kälättävä opas
+ Kiinan muuri
- pakkokäyttäminen silkkitehtaassa
+ palatessa opas oli suurimman osan ajasta hiljaa
+ minibussikyyditys Aasian suurimman bisneskeskittymän pihaan


Torstai 6.7. – Shanghain valot

Nukuttuamme pitkään ja pakattua tavarat kirjauduimme ulos hostellista puolilta päivin. Jätimme kamat aulaan ja lähdimme viimeiselle Pekingin kierrokselle tarkoituksena käydä ainakin Maon ruumista katsomassa. Pahaksi onneksemme hallin ovet olivat menneet yleisöltä kiinni 11.30 eli tunti ennen kuin olimme siellä. Varasuunnitelmaksi otimme huvipuistossa käynnin, mutta metrotunnelissa huomasimme matkan sinne kestävän puoli tuntia. Tiedossamme oli illaksi jo paljon junassa istumista, joten pitkä metromatka ei houkuttanut. Palasimme hostellin aulaan juomaan halpaa (2 yuanin, 630ml) Tsing Tao -olutta.

17.30 lähdimme metrolla tavaroinemme kohti Pekingin päärautatieasemaa. Tällä kertaa selvisimme puolen tunnin odotuksella. Vaunut oli kuin olikin paljon parempia kuin Guangzhou-Peking-välillä. Tätä vähän arvelimmekin, kun matkaa oli vain reilut puolet (noin 1200km) ja liput olivat jonkin verran kalliimpia. Juna starttasi aikataulussaan kello 19.00 ja näin 12 tunnin matkamme kohti Shanghaita pääsi alkamaan.

Vastapäätämme istui pari melkolailla meidän ikäistämme kiinalaista. Saimme heistä mukavaa jutustelu- ja korttipeliseuraa ennen yötä. Toinen tiesi kysellä meiltä heti Kimi Räikkösestä ja Nokiasta, kun kerroimme olevamme Suomesta. Tarjosin heille Suomesta ostettua salmiakkia, joka oli heille ihan liian vahvan makuista. Jossain vaiheessa huomasimme ihomme menneen nihkeiksi kosteudesta. Oliko taas tulossa Guangzhoumainen kuuma ja kostea ilma. Matkan lähestyessä puolta ja yön saapuessa rupesimme nukkumaan.


Ulkomaalaisia nähty: melkoisesti

Päivän plussat ja miinukset:
- emme kerenneet Maon ruumista katsomaan
- emmekä mitään muutakaan kovin kiehtovaa
+ paremmat vaunut kuin Pekingiin tullessa
+ 12 tunnin matka meni nopeasti
+ peliseura


Perjantai 7.7. – Ensimmäiset näkymät Shanghaista

Vähän ennen junan saapumista kello 7 heräilimme ja pakkasimme kamat. Ilma oli tosiaan melkolailla yhtä kuuma ja kostea kuin Guangzhoussa. Lisäksi kaupungissa vallitsi Pekingin tapainen sumu ja kaikki näytti harmaalta.

Pekingistä olimme saaneet ostettua Shanghain kartan ja varattua hostellin. Suunnitelmamme olivat näin ollen valmiita ja lähdimme metrolla etsimään majapaikkaamme. Metro oli vahan Pekingin kapistusta parempi, mutta tasan yhtä ruuhkainen.

Hostelli löytyi varsin helposti. Ehkä pienimuotoisena järkytyksenä huomasimme hostellin sijaitsevan vanhainkodin neljännessä kerroksessa. Kävimmekin ensimmäiseksi pyörähtämässä ylhäällä, josta meidät ohjattiin ensimmäiseen kerrokseen toisen ulko-oven taakse respaan. Jostain syystä nettivarauksemme ei siellä näkynyt ja kaikki kahden hengen huoneet olivat varattuja. Meille ehdotettiin kuuden hengen dormitorihuonetta privaattikäyttöön, joka luonnollisesti passasi meille varsin hyvin. Olimme melko väsyneitä huonosta junassa nukkumisesta ja jumitimme pari tuntia ilmastoidussa huoneessamme.

Yhdentoista kieppeillä lähdimme katsomaan Shanghaita keskustan suunnasta. Kuljimme tosi kauniin puiston vieressä. Toivottavasti samanlaista kauneutta löytyy ympäri Shanghaita. Suunnistimme ensimmäisenä paikkaan, joka kuvataan jokaisessa Shanghaita koskevassa jutussa – Oriental Pearl –tv-torni. Emme väsyneenä aikoneet monessakaan paikassa enää pyöriä, joten kiertelimme hieman kävelykadulla ja palasimme hostellille.


Ulkomaalaisia nähty: jonkin verran

Päivän plussat ja miinukset:
- liian kuumaa ja kosteaa
- utuista ja harmaata
+ suunnitelmat olivat selvät ja hostelli löytyi helposti
- huone sijaitsee neljännessä kerroksessa
- ei olla ainakaan vielä saatu hirveän kaunista kuvaa Shanghaista


Lauantai 8.7. – Sadetta Shanghaissa

Päivä starttasi pitkällä nukkumisella. Puolen päivän aikoihin kaupungille lähtiessä satoikin vettä ihan kaatamalla. Suomessa harvoin näkee satavan yhtä rankasti. Meillä oli sateenvarjot, mutta ei niistä suurta hyötyä siinä sateessa olisi ollut, joten päätimme jäädä vielä hengailemaan huoneeseen.

Lopulta sade raukesi ja pääsimme lähtemään kaupungille. Kävimme katsomassa tv-tornin pääsymaksun. Hintaa ihan huipulla käymiseen oli 135 yuania. Tämä oli ihan liikaa, varsinkin kun sää oli pilvinen, emmekä olisi varmasti nähneet kovinkaan kauas. Jatkoimme siis matkaamme. Seuraavana kohteenamme oli Shanghain MagLev. Lentokentälle kulkevalle MagLeville menopaluulippu tuli maksamaan 80 yuania. Vaivaiset 431km/h kulkeva juna oli kokeilemisen väärti.

MagLev-reissumme jälkeen lähdimme ostamaan junalippuja ennakkoon takaisin Guangzhouhun. Jostain kumman syystä 12.7. ei junasta löydy kuin makuupaikkoja. Eihän siinä mitään pahaa, mutta kun liput olivat vielä reilusti kalliimpia kuin missään aikaisemmassa junassa tähän asti. Maksoimme reilut 600 yuania ja kyseessä on päiväjuna. Eli maksoimme sikakalliit makuupaikat, vaikka yötä ei paljon kerkeä näkymäänkään.

Menimme palloilemaan hostellille miettimään mitä illalla touhuttaisiin.

Night club -raportti: Niinhän siinä kävi, ettei Sobelia huvittanut lähteä. Itselläni oli kova menohalu päästä katsomaan Shanghain yöelämää ja päätin lähteä yksin. http://www.smartshanghai.com -sivustolta löysin jonkin kivan näköisen yöklubin, jossa soittaisi kuuluisa japanilainen naisdeejii DJ Kaori. Pääsymaksuksi sanottiin 100 yuania. Nappasin sivulta osoitteen puhelimeeni ja hyppäsin hostellin lähelle parkkeerattuun taksiin. Kuski ei tajunnut yhtään minne minut olisi pitänyt kuskata, vaikka näytin puhelimeeni kirjoittamaani osoitetta. Palasin hostellille ja kysyin apua henkilökunnalta. He tutkivat karttaa ja totesivat kohteeni olevan yksi Shanghain kuuluisimpia hotelleja lähellä TV-tornia. Sain lapun mukaan johon oli kirjoitettu osoite kiinaksi. Nyt kuljettaja tajusi asian varsin hyvin.

Taksi kulki korkealle rakennettua, rakennusten välissä mutkittelevaa moottoritietä pitkin. Shanghai näytti minulle nyt ensimmäistä kertaa todellista kauneuttaan. Jäin 40 yuania maksaneesta taksista pois viiden tähden Shangri-la Pudong -hotellin edessä noin kello 23.45. Kysyin ohjeita ovien ulkopuolelta olleelta työntekijältä ja minulle kerrottiin reitti perille. En ole ikinä kulkenut niin porhoja käytäviä pitkin. Vähän alkoi jo jänskättää. Hissillä pääsin varsin mukavasti ja nopeasti hotellin huipulle 36 kerrokseen. Hissin ovet avautuivat ja korviini kantautui yökerhomainen musiikki. Pari tyttöä ohjasi minut pöytään, josta avautuivat mahtavat näkymät. Saman tien tuotiinkin drinkkimenu sekä suolatikkuja ja jotain tosi pahan makuisia hedelmiä. Nappasin ensimmäiseksi drinkikseni jonkin mansikkaisen samppanjajuoman, jonka listahinta oli 125 yuania, mutta kuitissa näkyi joku 15%:n juttu - ilmeisesti dippi. Hinnaksi tuli 143,80 yuania. Hyvää se ainakin oli.

Kirjoitin seuraavan viestin Sobelille aikalailla juoman saatuani: "Nyt itkettää. Taisin löytää itseni ihan sikamaisen kalliista mestasta TV-tornin viereisestä 36 kerroksisen hotellin yläkerrasta."

Kysäisin hetken istumisen jälkeen yhdeltä lukuisista palvelustytöistä japanilaisesta DJ:stä. Hän sanoi DJ Kaorinin aloittavan pian. Jäin siihen sitten vielä hörppimään juomaani. Hetken päästä minut ohjattiin tanssilattian laidalla olevaan pöytään, josta näin hyvin DJ:n toimialueelle. Alku ei paljon hemaissut esityksessä, mutta koko ajan paranevaa musiikkia oli ilo kuunnella. Juomani loputtua olin ehkä 15 sekuntia ilman juotavaa ja joku tytöistä tuli palvelemaan. Kakkospaukuksi kokeilin jo pitkään haluamaani mojitoa. Hintaa tuli 65 yuania + 15%. Siinä menikin sitten hyvä aika sitä juodessa. Illan viimeiseksi juomaksi otin jonkin martinilasiin tehdyn ei-niin-hyvän-juoman. Vaihdoin istuimeni takaisin ensimmäiseen paikkaan, jossa sain taas nauttia kunnolla Shanghain kauniista kaupungista. Hassuinta ehkä oli, kun missään vaiheessa ei netissä näkynyttä 100 yuanin pääsymaksua kyselty.

DJ Kaorin lopettamisen, juomani juomisen ja muutaman suolatikun syönnin jälkeen lähdin kiertelemään yläkertaa. Siellä henkilökunta oli siistimässä todella kalliin näköisen ravintolan tiloja. Käytävällä lasiseinän takana näkyivät isot kasat punaviinipulloja. Pienen kiertelyn jälkeen menin hissillä ensimmäiseen kerrokseen. Sielläkin näkyi paljon henkilökuntaa siivoamassa tiloja. Ulos päästyäni minut ohjattiin taksiin, jonka ovi avattiin valmiiksi. Annoin taksikuskille hostellilta saamani käyntikortin, jossa näkyi pieni kartta. Saattoi kuskista tuntua hassulta, kun tulen viiden tähden hotellista ja haluan suhteellisen kaukana löytyvään nuorisohostelliin.

Pääsin taksimaisen näppärästi hostellille kello 3.30. Hintaa tuli 45 yuania. Matkani ökymestoille oli loppunut. Hintaa koko reissulle tuli 378,4 yuania.


Ulkomaalaisia nähty: joo

Päivän plussat ja miinukset:
- sade
- ei vieläkään aurinkoa
+ 431km/h
- kalliit junaliput
+ Shanghain yöelämään tutustuminen
+ Shangri-la Pudong
+ DJ Kaori
+ edelliset kolme uudestaan


Sunnuntai 9.7. – Aurinkoa - vihdoin

Aamulla oli vahan väsynyt yöllisestä menosta. Pitkän huonehengailun jälkeen lähdimme kaupungille. Aamun ja päivän pahimmat sadekuurot olivat jo menneet ohi ja aina välistä jopa näimme aurinkoakin. Aikaisempina päivinä näkynyttä utuakaan ei enää ollut.

Ensimmäiseksi kohteeksi otimme People's squaren. Kauniissa puistossa nautimme jäätelöä ja istuimme hyvän tovin. Lähdimme siitä sitten kävelemään jälleen kerran joelle, jonka takana TV-torni ja monet muut isot ja kauniit rakennukset näkyivät. Myös Shangri-la Pudong -hotelli edellisen yön seikkailuilta näkyi. Istuskelimme ihan rauhassa joen tuntumassa, jonka jälkeen menimme syömään ja takaisin hostellille. Mitään hirveitä ei siis tehty. Lähinnä vain rauhassa hengailtiin eri paikoissa.

Hostellilla säätiedotuksesta näin, että 500-600 kilometrin päässä Shanghaista on taifuuni, joka kulkee Kiinan rannikon tuntumassa kohti Etelä-Koreaa. Saa nähdä tuoko se minkälaista säätä tänne.


Ulkomaalaisia nähty: melkoisesti

Päivän plussat ja miinukset:
- aamuinen väsymys
- sadekuurot
+ vihdoinkin aurinkoa
+ People's squaren kaunis puisto
+ rauhallisesti vietetty päivä


Maanantai 10.7. – Ei mitään hirmuisen ihmeellistä

Tänäkin aamuna oli tuttuun tapaan pitkä jumitushetki. Sobel katsoi yöllä kolmen aikaan alkaneesta jalkapallosta ensimmäisen puoliajan, joten nukuttiin pitkälle päivään.

Minua kiinnosti käydä katsomassa kungfutselaistemppelia reilun kilometrin päässä TV-tornista, joten lähdimme ensimmäiseksi metrolla sitä kohti. Kartan mukaan alueen olisi pitänyt olla isokin, mutta eipä näytä Kiinassa paljon karttoihin uskominen. Kartan mukaiselta paikalta löysimme vain moskeijan.

Emme siinä sitten jääneet sen pidemmäksi aikaa arpomaan, vaan jatkoimme matkaa Jing Mao -tornille. Pietalta saamassa lapussa sanottiin sen olevan ilmainen, joten se houkutti enemmän kuin vain hieman korkeampi 135 yuanin TV-torni. Rakennukseen päästyä tuli taas "emme kuulu tänne"-fiilis, kun kaiken maailman pukuihmisiä kulki jatkuvasti ohi ja monelle hissille oli portit, joissa oli kulunvalvontalaitteet ja muutamia työntekijöitä kyttäämässä. Pienen aulakiertelyn jälkeen löysimme liudan hissejä, jonne pääsi huoletta kulkemaan. Shanghain maisemat avautuivat varsin kivasti 54:sta kerroksesta. Shangri-la-hotellikin näytti pieneltä. Tornin ylimpiin kerroksiin oli rakennettu ökyravintoloita ja -kahviloita, joten päätimme palata alas.

Tornin läheltä löysimme suhteellisen kivan näköisen japanilaisen ravintolan. Eihän siellä taas kovin vahvasti mennyt. Sobel tilasi jonkun riisiaterian ja minä ajattelin tilata aikalailla samanhintaista sushia ja sakea. Ajattelin sen olevan ihan hyvän kokoinen ateria, mutta eihän sieltä sitten tullut kuin pari suupalaa 25 yuanin hintaan. Hetken ihmettelyn jälkeen pyysin tarjoilijattaren paikalle, mutta kukaan ei siellä englantia osannut. Tilasin siinä sitten vielä pari 10 ja yhden 35 yuanin sushi-jutun. Nyt tuli pari kuuden ja yksi kahden palan satsi, joilla sain mahan täyteen. Tähän mennessä minun kallein ravintolareissu tuli kustantamaan reilut 100 yuania.

Kävimme vielä pyörimässä todella isolla ostarilla, joka monen muun kiinalaisen ostarin tapaan olemme nähneet suurilta osin melko tyhjinä. Tietyillä alueilla näkyy porukkaa paljonkin, mutta monet liikkeet saattavat olla kokonaan tyhjillään. Eipä sieltä tullut mitään ostettua, kun solmioiden hinnat olivat Stockmannin hintoja korkeampia, eikä mitään muutakaan mielenkiintoista liikettä näkynyt.

Paluumatka taisi osua juuri pahimpaan ruuhka-aikaan. Juuri ja juuri sovimme metrossa vaunuun. Kaikki asematkin olivat ihan tukossa.


Ulkomaalaisia nähty: jälleen paljon

Päivän plussat ja miinukset:
- kungfutselaistemppelia ei löydetty
+ Jing Mao -tornista nähty Shanghai (vieläpä ilmaiseksi)
+ hyvää sushia
- mutta kalliiksi tuli


Tiistai 11.7. – Vielä vähän vähemmän ihmeellistä

Tavaksi tulleen aamujumituksen jälkeen otimme suunnaksemme Shanghain tiedemuseon. Todella upean näköisen talon meininkinä oli opettaa asioita vähän leikkisältä kannalta. Suuri osa siellä esiintyneestä asiasta on tullut tutuksi jo lukion penkiltä, vaikka koskaan en niin hirveästi ole lukenutkaan. Suurimmasta osasta löytyi sekä kiinankielinen, että englanninkielinen teksti, mutta jostain kumman syystä kaikkeen ei englanninkielisen otsikon lisäksi löytynyt mitään muuta. Esimerkiksi kysymykseen "Mistä Shanghai on saanut nimensä?" emme saaneet vastausta. Asiaa löytyi muun muassa sademetsistä, hämähäkeistä, mikrobimaailmasta, avaruudesta ja informaatioyhteiskunnasta.

Loppumatkasta löytyi jo suhteellisen paljon laitteita, joita pystyi itse räpläämään. Monet laitteet sattuivat olemaan epäkunnossa tai muuten vain yleisön ulottuvilta poissa, jonka lisäksi toimiviin laitteisiin oli reilut kiinalaisista muodostuneet jonot. Puitteet olivat hienot, mutta jäi vähän huonon toteutuksen maku. 10 vuotta nuorempana ja kiinan kieltä osaavana saisi varmasti paljon enemmän irti. Hyvää ajanvietettä käynti kyllä oli muuten vähätouhuisena päivänä. Lippujen hinta oli 60 yuania, eikä 45 yuanin opiskelijalippuja saanut korkeakouluopiskelijat.

Eipä meillä enää ollut haluja missään paikassa käydä, joten palasimme hostellille pakkaamaan tavaroita huomista 12 tunnin junamatkaa varten Guangzhouhun.

Sää oli tänään ehkä kaikista kuumin Shanghaissa olon aikana. Keskipäivällä varjo oli melko mitätön. Pikku hiljaa alkaa Suomen viileämpi kesä houkuttaa.


Ulkomaalaisia nähty: melko vähän edellisiin päiviin nähden

Päivän plussat ja miinukset:
+ hienon näköinen tiedemuseo
- vähän ontuva ja nuoremmille tarkoitettu meininki
- kuumuus


Keskiviikko 12.7. – Viimeinen rupeama

Aamulla pakkasimme tavarat ja lähdimme kohti Shanghain rautatieasemaa. Noin tunnin asemalla odottamisen jälkeen viimeinen junamatkamme kello 11.24 kohti Guangzhouta alkoi. Tällä kertaa hyteissä oli neljä sänkyä. Matkaseuraksemme saimme kaksi keski-ikäistä naista. Varsinaisesti meillä piti olla alapedit, mutta naiset pyysivät vaihtoa. Meille se kävi ihan hyvin. Enpä olisi välttämättä halunnut nähdä heidän könyävän yläsängyille.

Otimme Sobelin kanssa tavoitteeksi pelata sata (100) Kymppi-korttipeliä muutamalla omalla lisäsäännöllä. 12 tunnin matkan pitäisi riittää tähän ihan hyvin ja vielä pitäisi riittää aikaa maisemien ihailemiseen. Saimme tavoitteemme suoritettua noin kymmenessä tunnissa, jonka aikana pidimme pari lyhyttä maisematarkkailutaukoa ja yhden ruokatauon. Voittoja emme laskeneet, emmekä saaneet selvitettyä kumpi on Kymppi-mestari.

Täällä ravintolavaunua pystyy oikeasti sanomaan ravintolavaunuksi. Sieltä sai kunnollista ruokaa, eikä mitään Suomen mallin mukaisia ylikalliita kolmioleipiä. Ymmärtää tietysti, kun matkustajia on enemmän ja matkat ovat pidempiä. Hinnat olivat normaalien ravintoloiden tasoa.

Sitten alkoikin suuri ihmetyksen aika. Yhdentoista aikaan illalla luonnollisestikin oli jo ihan pimeä. Aikaa määränpäähämme luulomme mukaan piti olla noin puoli tuntia, mutta miksi ihmeessä vaunussa alkoi olla melko hiljaista ja kiinalaiset kulkivat pyjamoissaan. Oliko matkan tarkoitus kestää pitempään kuin 12 tuntia? Aioimme katsella meininkiä puolille öin ja ruveta nukkumaan, jos emme vielä olisi määränpäässämme. Niinhän siinä sitten kävi, että juna vain puksutti tasasta kyytiä eteenpäin. Unten maille oli ruvettava.


Ulkomaalaisia nähty: 1 (jos hostellia ei lasketa)

Päivän plussat ja miinukset:
- äänekäs matkaseura
+ tavoitteiden onnistuminen
+ ravintolavaunu
- luultua pidempi matka


Torstai 13.7. – Jälleen Guangzhoussa

Aamulla kello 11 lopulta saavuimme Guangzhoun asemalle. Matkamme oli kestänyt 23 tuntia ja 20 minuuttia eli melkein tuplana luulemaamme. Oli jännä saapua kaupunkiin, jonka jo melko hyvin tiesi. Hurautimme metrolla toiselle puolen kaupunkia, jossa tiesimme pari viikkoa sitten Guangzhoussa kiertelyn aikaan löytyneen nuorisohostellin olevan. 200 yuania kaksoishuoneesta todella mukavalla ja rauhallisella paikalla keskellä turistirysiä ei ollut paha. En osaa sanoa mikä tästä paikasta teki hostellin, kun kaikki hintaa lukuun ottamatta vaikutti olevan kuin 2-3 tähden hotellissa.

Hetken huonehengailun jälkeen lähdin kiertelemään läheisiä matkamuistomyymälöitä ja tekemään varsin myöhäiseksi jääneitä tuliaisostoksia. Tältä seudulta löytyi Guangzhoun parhaat englannin kielen taitajat. Ostokseni tehtyä Sobelille tulee kello 20 mieleen, että hän tarvitsisi bassokotelon. 2,5 viikon matkaamisen aikana ihan viimeisenä iltana hän muistaa tarvitsevansa juuri sen. Viimeiseltä Guangzhou-käynniltä tiesimme yhden musiikkiliikkeen, jonne suuntasimme heti metrolla. Oli todella vaikuttavan näköistä kulkea kaupungin poikki kulkevan joen varrella pimeällä. Todella kauniit valot rakennuksissa ja laivoissa antoi Guangzhousta mukavan kuvan. Vahingoksemme musiikkiliike oli sulkenut ovensa.

Paluumatkalla huomasimme ChinaV-nimisen laulumestan. Hinnasto oli vain kiinaksi, joten menimme kyselemään ulkopuolella olleilta työntekijöiltä mitä hinnaston hinnat tarkoittavat. Henkilökunnassa ei kukaan osannut hirveästi englantia, joten siinä sitten jumitettiinkin hetki. Paras hetki koettiin, kun pari tyttöä yrittää selittää meille hinnastoa ja yksi poika osoittaa ChinaV:n suurta kylttiä ja tuumaa iloiseen ääneen: "ChinaV". Olin niin lähellä revetä. Ajatuksissani pyöri: "Kerro jotain uutta." Saimme sitten selville, että juuri tähän aikaan huoneen tuntivuokraksi 2-6 hengelle tulisi 98 yuania, mutta juomat olisi pitänyt ostaa erikseen. Jatkoimme paluumatkaa hostellia kohti.

Poikkesimme ennen hostellia kahvilaan, jossa nautimme pari viikkoa sitten ensimmäiset Kiinan matkan ensimmäiset Tsing Tao -oluet. Tällä kertaa nautimme Tsing Taot läksiäismeiningissä. Hostellille päästyä pakkasimme tavarat lentoa varten.


Ulkomaalaisia nähty: melko paljon

Päivän plussat ja miinukset:
+ tuttu kaupunki ja suunnitelmat selvillä
+ "ChinaV"


Perjantai 14.7. – Hei, me lennetään

6.45 nappasimme taksin lentokentälle. Hintaa kyydille tuli 108 yuania eli vajaan kolmanneksen kuin pimeällä taksilla Kiinaan saapuessamme. Terminaalissa saimme vaihdettua ensimmäiset sanat suomalaisen kanssa Pietasta eroamisen jälkeen.

Lentokone starttasi noin puoli tuntia myöhässä, mutta saavuimme Helsinkiin jonkin verran etuajassa. Hyppäsimme Helsingin keskustaa kohti menevään bussiin heti matkatavarat saatuani. Sörnäisen kurvissa oli oikeasti mukava odotella ratikkaa, kun lämmintä oli vain 20 astetta ja liikenne oli niin paljon rauhallisempi. Kukaan ei edes töötännyt riikkaria.

Menimme kaverini kämpiltä hakemaan tavarat, jonka jälkeen suuntasimme keskustaan syömään. Sobel lähti saman tien kohti Jyväskylää ja minulla oli muutaman tunnin odottelu Kajaanin yöjunaan. Suoritin odottelun kaverini kämpillä. Hintaa opiskelijalle Helsinki-Kajaani-välille makuupaikalla tuli 44,10 euroa eli noin saman verran kuin yli 2000 kilometriä pitkälle Guangzhou-Peking-välille.


Lauantai 15.7.

Aamulla vaihdoin Kajaanissa kulkuneuvoksin bussin, jolla pääsin lopulta Kuhmoon. Pitkä matkani oli tullut päätökseen.